Kalavuosi 2005

Vuosi 2005 oli merkittävä vuosi siinä mielessä, että mun pitkään jatkunut vähintään yksi kiloharri kaudessa -putki katkesi. Sen siitä saa, kun ei tee yhtään kunnon Käsivarren reissua.

13.-14.4.2005 Inarinjärvellä

Olin harjoittelemassa viikon Inarinjärven SM-pilkkiin. Rauhoituspäivinä suuntasin sukseni Inarille pyytämään harreja. Ei nyt ollut hirveästi vinkkejä, mutta suuntasinpahan Jääsaaren autiotuvalle. Kiertelin illan kämpän edustan lähettyvillä. Ei mitään. Illalla tuli pari äijää kävellen kämpälle. Niiden juttujen mukaan siinä on hyvääkin paikkaa ja isoa harria, kun syönnille sattuvat. Olin kuulemma melkein pilkkinyt oikeilla paikoillakin. Matalaan pitäisi menemän. Seuraavana päivänä menimme paikoille ja kaverit saivatkin muutaman surkean pienen kalan. Itse käväisin vähän kauempana ja sain yhden ruipeloharrin. Paikoilla siis oltiin, mutta tyypillisesti kala ei syönyt. Takaisin kisoihin, jotka nekään eivät menneet ihan putkeen.

10.7-16.7.2005 Pöyrisjoki

Alunperin tarkoitus oli lähteä laskemaan isommalla porukalla kumivenettä Könkämäenolle. Loppujen lopuksi rotat karkasivat kumiveneestä, joten päädyimme laskemaan Lauran kanssa kahdestaan Pöyrisjokea. Ja tietysti siinä sivussa oli aikomus kalastella enemmän ja vähemmän. Pöyrisjärvi on kaunis paikka hiekkaisine harjuineen ja vähäisine puineen. Tarkoitus olikin viettää järvellä leppoisasti liplutellen pari päivää. Lipluttelu jäi kuitenkin pois, kun tuuli oli niin armoton. Loppujen lopuksi pistimme teltan puolisen kilometriä autiotuvasta, kun aallokko oli niin kova ja pelotti turhan paljon sillä surffailu ison järven keskellä.

Ja sen kaksi päivää tuuli käytännössä jatkuvasti. Ahventa tuli sivulompoloista käytännössä niin paljon, kuin viitsi onkia. Ei isoja, mutta ihan syötäviä. Sellaista 100-200 grammaista. Pöyrisjoen luusua piti olla kova paikka, mutta hillitön tuuli pyöritti veden siellä ihan velliksi ja harrit olivat ihan EVVK mun vieheitä kohtaan ja perhoja tai ihan mitä tahansa vedessä koittikaan liottaa.

Pari päivää tuulessa liottuamme lähdimme laskemaan. Alku on erittäin suvantoista. Ekan vajaan kymmenen kilometrin matkalla on ainoastaan jokunen niva. Niissä on kyllä sitten hyvin kalaa. Lähestyminen paikkoihin maitse on kuitenkin vaikeaa valtavien soiden ja pusikkoisuuden takia. Määrää siis tuli hyvin, mutta koko oli hukassa.

Illan ja seuraavan aamun aikana kalastelin leiripaikan edestä jonkun 50 harria. Suurimmat vähän yli 40 senttisiä. Sinne tuli toinenkin porukka, joka aamutuimaan veteli kaloja ylitse. Kovasti nivaan oli pakkautunut kaloja.

Jatkoimme alaspäin ja parilta seuraavaltakin nivalta tuli ihan hyvin kalaa parhaimpana oli Lauran 42 senttinen. Otin vieläpä Lauran virvelin, jossa oli lippa, kun en itse jaksanut vaihtaa omaan uistatusvaappuvapaan lippaa. Laura sitten vetaisi harrin vaapulla mun jo kalastamasta paikasta. Oikeus ja kohtuus.

Tämän jälkeen alkoi pitkä pitkä koskinen osuus. Kalastamaan ei juuri ehditty, vaan aika meni laskemisessa. Kuulemma kalaa kuitenkin alueella on ihan hyvin. Vuomakasjoen suulta alkoi taas pitkä pitkä suvanto-osuus, joka loppui lumikoskeen. Kalastelin siinä illan ja aamun illan mainittavampia merkkejä yhtään mistään. Olisiko pari harrintumppia tullut. Kalastuksellinen anti oli loppu.

Matkaa oli vielä paljon jäljellä ja viimeinen päivä edessä. Kalastukset jätettiin kalastamatta ja keskityimme koskenlaskuun, jota riittikin. Viimeiset kymmenen kilometriä olivat vauhdikkaita ja käytännössä yhtä koskea. Vaikuttaisi, että alaosa on eniten kalastettua aluetta. Näimme muutaman porukan leiriytyneenä. Laskimme pari koskea köysien avulla emmekä muutenkaan kipanneet missään, joten keskimäärin oikein hyvin.

26.-30.7.2005 Vetsijoella

Heinäkuun lopun pääreissun teimme Heikin kanssa Vetsijoen ja Vetsijärven suuntaan. Tässä reissussa oli huomionarvoisinta valtavat sateet, jotka kestivät loppupuolella useamman vuorokauden putkeen. Kun tähän lisäsi lähes nollaa lähestyvän lämpötilan ja kovan tuulen, niin erämaassa oli todella kylmä. Kalaa tuli lukumääräisesti erittäin hyvin, mutta koko jäi pettymys. Toki lähemmäs kiloa päästiin, mutta kunnon järkäleitä ei päästy näkemään lukuunottamatta yhtä lähemmäs kuuden kilon haukea. Yleisesti ottaen jokikaan ei ollut niin lupaava, kuin olisi kartasta voinut päätellä. Se vaan oli aivan liian matala. Isoja harreja varmasti siellä on, mutta mistä ne löytääkin, on sitten toinen juttu. Tästä reissusta on pidempi juttu reissupuolella.

27-29.8.2005 Ruotsin puolelle

Tein viimeisen reissuni ajatuksissa vain ja pelkästään kiloharri. Tämä on vanha täsmäpaikka, josta olen kahdella lyhyellä reissulla nostanut viisi kiloharria. Tiesin, että siellä on kilokaloja ja tiesin, missä niiden pitäisi olla. Ainoa ongelma oli, että vesi oli jälleen ylhäällä.

Eka päivä näytti suunnaan. Tsekkasin lähistön hotspotit ja ainoa merkittävä asia oli yksi kunnon tärppi ja joitakin haukia. Vedet olivat jälleen kerran masentavan korkealla, mutta ei niin korkealla kuin viime vuonna.

Ilma oli pirun kylmä ja yöllä oli pakkasta. Päivällä oli muuten vaan tuulista ja jokunen aste plussaa. Kalan syönti olikin sitten juuri niin hyvää. Eli sitä ei taaskaan ollut. Tänä päivänä käväisin ensin tarkistamassa alajuoksun. Eipä sieltä löytynyt enää mitään kummoista.

Yläjuoksun huippupaikat olivat yhtä masentavia paitsi mitä nyt yhdestä kohdin tuli perusharria jonkin verran. Kokonaisuutena oli kuitenkin hiljaista. Viimeisenä aamuna kävin vielä kokeilemassa lähiniskan isoa, joka taas kerran yritti kerran ja sen jälkeen lopetti häsläämisen. Eli ei siis tullut kiloista ja hyvä putki katkesi. No kaikki loppuu aikanaan ja tästä on hyvä aloittaa entistä reippaampi putki.

Yhteenveto

Kesän reissut eivät oikein osuneet säiden puolesta. Pöyrisjärvellä oli muuten hyvät säät, mutta tuulen kanssa oli ongelmia. Vetsijoella alku oli hyvä, mutta sen jälkeen kaikki meni alamäkeä. Ikinä aikaisemmin ei ole ollut heinäkuussa niin kylmä keli, etten olisi pystynyt kalastamaan. Nyt sitten oli. Viimeinenkin reissu meni poskelleen säiden takia. Huomioitavaa oli, että heti tuon reissun jälkeen syksy lämpeni kovasti ja oli pitkään erittäin lämmin. Satuin juuri huonoon saumaan.

Kokonaisuutena määrää tuli kuitenkin talvireissua ja ihan viimeistä syöksyä lukuunottamatta erittäin paljon. Kokonaiskalamäärä lasketaan varmaan sadoissa. Ja sellaista 40 sentin kalaakin tuli tosi hyvin. Suurimmaksi jäi kuitenkin vaatimaton 47cm/870g.