Kalavuosi 2004

Kalastusvuosi 2004 oli loppujen lopuksi varsin keskiverto. Oli hyvää syöntiä, mutta ehkä kuitenkin vielä enemmän huonoa ja tolkuttoman huonoa syöntiä. Osumistarkkuus isojen kalojen kanssa nosti kuitenkin viisareita selvästi ylemmäs.

9.-12.4.2004 Ruotsin metsäalue

Perinteinen pääsiäisreissu toteutettiin taas. Miikka ei ollut perinteisesti mukana armeijakiireiden vuoksi, joten menimme isän kanssa kahdestaan. Tarkoitus oli lähinnä yrittää isoja ahvenia ja siinä sivussa vähän ehkä harriakaan. Ahvenia sentään löytyi, mutta ei kovin isoja. Harrit olivat totaalisen kadoksissa yhtä pientä poikkeusta lukuunottamatta eli viimeisenä aamuna saatua tasan kiloista. Ihan kiva reissu, mutta perinteiset nihkeät pääsiäisreissut saivat jatkoa.

24.-27.6.2004 Taavaeno

Jos pääsiäisreissut ovat olleet kovin perinteisiä, niin juhannusreissutkin tuntuvat olevan tätä nykyä aika perinteisiä. Tällä kertaa ilmassa oli ihan loppuun asti pientä arpomista, mutta yllättäen molemmilla puolilla toisistaan tietämättä sama kohde pääsi listojen kärkeen. Siispä suuntasimme vapamme Taavaenoa kohden. Suurin osa joestahan on kalastuskiellon alaisena, mutta sen verran on kuitenkin sallittuna, että sinne viitsii reissunsa tehdä. Tässä samalla lausuimme suuren Ruotsienoprojektin syntysanoja. Saa nähdä, kuinka asia lähtee kehittymään.

Joka tapauksessa alkunäkymät joelle olivat hieman negatiiviset. Joki vaikutti hyvin kliinisen oloiselta ja kuolleelta, mutta kun Tomi väsytti heti alkuunsa 45 senttisen harrin leirirannasta, niin tunnelmat nousivat heti alkuunsa. Tämän jälkeen reissu eteni vaihtelevissa merkeissä. Kalaa tuli harvakseltaan, mutta koko oli ihan kohtuullista eli 38-45 sentin kalaa pääasiassa. Välissä tosin syönnissä oli heikompiakin hetkiä. Suurimmat kalat näimme Råstoenon suussa, jossa kävi ihan tolkuttomia siikoja (?) pinnassa, mutta aivan liian kaukana heittämistä ajatellen. Muutenkin paikka tuntui melkein lupaavimmalta alueelta.

Loppuosa reissusta oli ihan hyvää syöntiä ja saimmekin muutaman kalan kotiin vietäväksi. Kävi vielä tuuri ja törmäsimme suvannolla pariin isoon harriin. Tällä kertaa minä olin se onnellinen, joka pääsi pintaperhostelemaan kummatkin ylös. Mitat olivat 51/1050 ja 50/1075. Hyvä päätös reissulle tälläkin kertaa.

Järkastakan sillalla oli sillä välin meneillä lohipeijaiset. Lohta oli selvästi paljon joessa, kun näimme vähässä ajassa useamman pintakäynnin. Olihan noita pyytäjiäkin muutama ja kuulemma sinäkin päivänä oli saatu viitisen kalaa ylös.

20.-30.7.2004 Pääreissu Käsivarteen

Tämän vuoden pääreissu suuntautui Käsivarteen pääosin Poroenolla ja paluumatkalla pienelle Rommaenon kopaisulle.

Alku ei ollut lupaava. Säätiedotukset kertoivat suuren rintaman tulosta Ruotsin suunnalta. Oli vähän epäselvää, että ehtiikö se ennen lentoamme ja jäämmekö pariksi päiväksi nauttimaan Kilpisjärven lehdettömistä tunturikoivikoista. Toinen huolenaihe oli, että vesi oli korkealla eikä lisävettä kaivattu.

Ehdimme juuri ennen rintaman tuloa. Veden korkeus oli aika sopiva alussa, mutta reilun vuorokauden yhtämittainen sade nosti vedenkorkeutta sellaiset reilut 30 senttiä, mikä ei ollut yhtään hyvä. Sen jälkeen seuranneet neljä lähes pilvetöntä päivää oli sellainen yhdistelmä, joka oli kalastajalle lähes mahdoton.

Syönti häipyi niin surkeaksi, etten muista oikein kokeneeni sellaista missään, koskaan. Kalastin kolmisen päivää saamatta yhtään mitallista harria. Ja me tosiaan kalastimme ihan kunnollisia päiviä eikä makailtu teltassa. Miikka sentään onnistui saamaan 1150 grammaisen harrin, joka oli ainut pintova harri koko aikana. Isoja siikoja sentään kävi pinnassa ja Miikka onnistuikin tartuttamaan yhden Ison ja sai rannalle 900 grammaisen. Jälkimmäisessä paikassa oli muutama Tosi Isokin. Mulla pääsi irti yksi pieni.

Parin päivän porotuksen jälkeen vesikin lähti laskuun ja toiveet nousivat sitä myötä. Vesi ehti loppujen lopuksi laskea 40-50 senttiä eli paikalla kävi melkoinen hissi niinä päivinä. Kun ilmakin alkoi pilveilemään ja vaihdoimme paikkaa, niin kaikki näytti paremmalta. Virallisena avaajana toimi tuntematon kala Runkkakosken niskalla. Sellaiseen seitsemän sentin Rapalaan otti niskalta kiinni kala joka ensin möyrähti pinnassa ja sekunnin empimisen jälkeen syöksyi koskeen. Veti hetkessä sellaiset viitisenkymmentä metriä siimaa ulos, jonka jälkeen se katkesi luultavasti jotain kiveä vasten. Se oli lyhyt tuttavuus se.

Seuraavana päivänä aloimme sentään saamaan hiljakseltaan sellaista päälle 40 sentin hyväkokoista perusharria ja osin pienempääkin. Mutta vain hiljakseltaan. Mitään suurta ja mahtavaa syöntiä emme nähneet. Sentään onnistuin saamaan pikku-Emmalla 1200 gramman harrin Ruunuvuopion niskalta. Takaisinpäin tullessa törmäsimme kunnon harriparveen, joka lätisi matalassa virrassa.

Miikka yritti ensin ja sai 950 grammaisen. Minä yritin seuraavaksi ja ensiksi katkaisin siimani vastaiskussa. Sen jälkeen sain ylös ennätystä sivuavan 1400/56 senttisen kalan. Harmi kun oli niin laiha. Miikka yritti vielä tuon jälkeen ja häsläsi enemmän kuin laki salli. Vetäisi useamman kerran perhon kalan suusta ja sotki siiman kaksi kertaa. Sen jälkeen homma hiljeni. Se siitä.

Tai ei sittenkään. Tulimme vielä seuraavana päivänä takaisin. Ja siellähän ne kalat olivat. Onnellisen aamupäivän saaliina oli 1175/53, 1175/48 ja 775/41, joista viimeisin oli taimen ja Miikan saama. Loistimme yhdessä auringon kanssa ja vaihdoimme Rommalle.

Rommalla kalan koko pieneni, mutta sentään pysyimme ihan hyvin perusharrissa. Onnistuin sentään pyydystämään kaksi niukasti yli kiloista niiden parin päivän aikana, mitä olimme joella. Mutta leppoisaa pyytämistä joka tapauksessa. Maastot vain olivat vähän hankalat. Kosket olivat lyhyitä ja siirtymät tiukkoja hyvin soisen maaston takia. Niinpä päivän aikana ei ehtinyt kovin paljon askartelemaan.

Tämän jälkeen olikin vuorossa parin päivän siirtymä takaisin sivistykseen. Käveleminen ei ole ikinä kuulunut mieliharrastuksiini, mutta ei viitsinyt metsäänkään jäädä eikä muuta kyytiä ollut varattuna. Siispä jäykistynyttä pohjetta ja muutama rakkoa viisaampana saattoi palata jäätelöiden maailmaan. Case closed.

30.-31.8.2004 Ruotsi

Mulla oli kolme päivää aikaa ennen Erävaelluksen SM-kisoja. Siispä kalaan. Odotusarvot eivät vain olleet kovin korkealla, kun vedet olivat tolkun korkealla. Tosin laskussa, mutta silti korkealla. Ensin ajattelin käydä tsekkaamassa taimenia, mutta päädyin kuitenkin yrittämään 1.5 kilon harreja tutulta tienvieruspaikalta. Jokivarteen tullessa totesin tilanteen aika toivottamaksi. Vesi oli törkeän korkealla, joki oli yhtä ilmeetöntä ränniä, roskia vedessä eikä merkkiäkään kaloista. Kun joki on vielä yksi helvetin pusikkohelvetti, niin tunnelma ei ollut kovin korkealla.

Iltakalastus antoi yhden kalan eli 52/1200 harrin. Olin jo varma, että kyseessä oli hauki, mutta ei. Seuraava päivä oli yhtä nihkeä kuin edellinen jaksoin noin kilometrin alaspäin ennen kuin lopetin. Lopetuskohdasta sain sentään pikkuharrin ja lisäksi 50/1200 kalan eli keskikoko oli aika kohdallaan. Olisihan noita isoja saattanut vielä saadakin, mutta pyytämisen nautittavuus oli ihan nollissa, niin päätin lopettaa ja lähteä kiltisti kotiin. Tuli kuitenkin todistettua, että joesta löytyy potentiaalia ja eiköhän se iso harrikin tartu, kun kelit sattuu kohdalleen.

Yhteenveto

Kesä oli taas aikaisessa ja kuiva, mutta juhannuksen jälkeen alkoivat pitkät sateet, jotka erityisesti ihan pohjoisessa nostivat vedet turhan korkealle. Korkeat vedet pilasivat pohjoisen heinäkuusta ehkä 1.5-2 viikkoa. Tosin nähtävästi kalaa tuli ainakin jossain veden korkeudestakin huolimatta. Taas elokuun puolella sama vedentulo jatkui ja elokuun loppupuoli oli tosi vaikeata aikaa vähän joka puolella Lappia. Omat pyynnit näkyvät sijoittuvan yhä enemmän läntiseen Lappiin ja Ruotsin puolelle. Niin se vain on, että sieltä niitä isoja harreja on kaivettava. 1.5 kilon harri ei tänäkään vuonna sattunut omalle kohdalle, mutta niin vain pääsin haavitsemaan yhtä sellaista. Kalastin itse jo kohdan ja sainkin siitä parisen sellaista reilu 40 senttistä harria, mutta niin vain Salosen Ville tuli ja otti paikasta 55/1550 harrin. Hieno kala ja ei voi muuta kuin onnitella varsinkin kun kyseessä oli Villen eka yli kiloinen harri.