Kalavuosi 2003

On hyviä vuosia ja huonoja vuosia. Tämä vuosi kuului niihin hyviin. Enemmän yhteenvetoa kuitenkin lopussa. Nyt asiaan eli reissutiivistelmiin.

Vauhdilla nousee

Ne vähät kalat nostettiinkiin sitten vauhdilla ylös

17.4-21.4 Kessi

Vuosi alkoi huonosti. Pääsiäisreissu suuntautui Vätsärin alapuolelle Kessiin. Alue kiinnosti erityisesti isää, joka teki sinne reissun edellisenä kesänä. Lisäksi mukana oli Miikka. Tavoitteena oli lähinnä isot ahvenet, mutta harrejakaan emme aikoneet syrjeksiä. Kalaa tuli kuitenkin erittäin heikosti. Ahvenienkin eteen joutui tekemään töitä ja silloinkin kalat olivat yksittäisiä. Puhumattakaan harreista, joita ei saatu kuin pari kappaletta. Tällaista se kuitenkin välissä on. Alkaa tosin kyllä jo tympimään vuosi toisensa jälkeen erittäin nihkeäsyöntiset pääsiäisreissut.

19.6.-22.6 Ruotsin puoli

Tavalliseen tapaan perinteisellä juhannusreissulla mukana oli Miikka ja lisäksi serkkupoika Heikki. Miikka oli käyttänyt Heikkiä pari kertaa mukana reissussa, mutta saalis oli ollut sen verran heikkoa, että päätimme ottaa kaverin viimein mukaan kunnon kalajoelle. Miikka oli edellisenä vuonna käynyt tiedustelemassa paikan ja todennut sen hyväksi. Siispä saatoimme mennä sinne luottavaisin mielin. Heti ekana iltana onnistuin perhostelemaan 42 taimenen, joten ilta oli siltä osin pulkassa. Muutenkin harria tuli ihan kohtuullisesti matalasta. Seuraavina päivinä aamupäivät olivat hieman nihkeitä, mutta iltapäivinä saimme ihan kohtuullisesti. Erityisesti kolmannen päivän iltana tuli sellaista 35-40 cm harria rajusti. Tosin kalat olivat sen verran rantulla otilla, etteivät ottaneet kunnolla lippaan, vaan piti uittaa pinturia. Siispä Heikki ei tälläkään kertaa kovin monta kalaa saanut. Pääsipähän kuitenkin näkemään hieman parempaa jokea. Isompia harreja ei näkynyt. Suurimmat jäivät 40 senttiin.

4.7-7.7 Jietajoki

Teimme viimein pitkäaikaisesta suunnitelmasta totta ja suunnistimme Jietajoelle. Leirin pistimme pystyyn Jietajoen ja Uija/Puussaksen risteykseen. Ei siinä mitään ykköspaikkaa löytynyt, mutta ihan kohtuullinen kumminkin. Heti ensimmäisenä iltana tyyntyi, mutta mitallisia kaloja ei juuri pintomassa näkynyt. Kävimme lyhyen kopaisun Jietajoen haarassa ylempänä. Haukia tuli useampia ja harreja tasan kolme kappaletta. Tosin kaikki olivat aika tarkasti 40 senttisiä, joten ihan hyvän kokoisia. Aika nihkeä alku kuitenkin.

Seuraavana päivänä suunnistimme ylöspäin. Uija/Puussas ei paljoa antanut. Joitakin harreja saimme ja pari pienehköä taimenta. Miikalla tosin oli vähän isompi kiinni, mutta eipä pysynyt. Haaroissa valitsimme Puussaksen, joka antoi heti kivoja harreja. Joki myös muuttui aika pian pirskatin pusikkoiseksi. Kun vielä kalantulo hyytyi ja tyynellä joella ei näkynyt pintomisia, niin vaihdoimme Uijajoen puolelle. Siellä saimme vähän enemmän kosketuksia ja jonkin verran ylöskin, mutta aika nihkeäähän tuo yleisesti ottaen oli.

Kolmas päivä oli alunperin ollut tarkoitus varata ylöspäin menemiselle, mutta käsittämättömissä pusikoissa rämpiminen ei jaksanut motivoida, kun isompaa kalaa ei ollut edellisenä päivänä kuulunu. Siispä alavirtaan, jossa pusikkoja riitti myös, mutta inhimillisissä mitoissa. Pitkän suvannon jälkeen alkoi monikilometrinen koskijakso. Tuttuun tapaan alussa oli jälleen hiljaista, mutta sitten repesi. Tajusimme kalojen olevan äärettömän matalalla niskoissa ja virransivustoissa. Vettä ei tarvinnut olla edes polveen asti ja silti lähemmäs 40 harrit polskivat siellä. Harreja tuli siis hyvin, mutta isomukset olivat täysin kateissa. Toisaalta joki oli niin koskinen, ettei se oikein isomuspaikalta edes näyttänyt. Mukavahan tuommoista vähän pienempääkin oli perhostella. Huomiolle pantavaa oli, että lippa oli jälleen täysin tehoton.

Viimeisenä päivänä perhostelin vielä muutaman kalan aamulla ennen kuin piti lähteä valmistelemaan häitä.

24.7-30.7 Käsivarsi

Kesän pääreissu oli tällä kertaa enemmän kuin onnistunut. Seitsemän päivää, kolme miestä ja muutama vapa. Mukana oli Jietajoen tapaan Tomi, Miikka ja minä. Siinä oli tällä kertaa eväät 16 kiloharrille, joista suurimmat olivat 1650/58, 1450/51, 1400/52, 1250/52, 1200/51. Suurin taimen oli 41 senttinen, mutta vielä isompi pääsi irti.

Tomi paransi reissun aikana ennätystään noin 800 grammaa saaden suurimman kalan. Itse sain toiseksi suurimman, joka oli 50 grammaa enemmän kuin entinen ennätykseni. Miikka oli ainoa, jolla ennätys ei parantunut, mutta toisaalta, jos mies saa kuusi yli kilon harria, niin eihän hän voi pettynyt olla. Kiloharrien lisäksi pienempääkin kalaa tuli ihan hyvin. Tosin erityisesti useana aamupäivänä syönti oli nihkeätä eikä kaloja tullut kuin ihan muutamia. Tavallisesti kuitenkin viimeistään iltaan mennessä syönti parani.

Kokonaisuutena reissu oli siis todella onnistunut eikä voi olla muuta kuin tyytyväinen. Kalastuksellisesti kyse oli ehkä hienoimmasta reissusta koskaan.

4.8-8.8 Lemmenjoen maastoissa

Työkaverini Iikan kanssa sovittiin kesän alussa pienestä reissusta sopivasti ennen Tunturisuunnistusta. Pienen palloittelun jälkeen Lemmenjoen alue valittiin reissupaikaksi. Iikka ei ollut kalastellut paljoa viime vuosina, joten tarkoitus oli myös hieman näyttää pohjoista kalastusta ja toivottavasti myös kaloja.

Seudut olivat osin hieman outoja minulle, mutta oli aina mukava katsastella uusia alueita. Tästä johtuen en lupaillut Iikalle suuria saaliita, vaan painotin lähinnä luontokokemuksia. Tietysti toivoin, ettei ihan nollareissua tule, vaan päässään edes vähän käristelemään.

Ja pääsimmehän me. Enemmän kuin tarpeeksi ja isompia, kuin olisi osannut odottaakaan. Ensimmäisenä iltana onnistuin saamaan perhovavalla heti 40 ja 45 sentin kalat. Kalaa oli siis selvästi liikenteessä, joten tyrkkäsin perhovavan Iikalle ja käskin koittamaan. Mies alkoi huitomaan ja totuttuun aloittelijatapaan siima oli ties minkälaisella sykkyrällä alussa. Yllättävän äkkiä heittoon alkoi tulla kuitenkin jotain järkeäkin.

Ehkä kymmenen minuutin heittelyn jälkeen kolahti. Kuului vain sievä mosahdus ja perho katosi. Kyselin Iikalta minkäkokoinen kala on ja sain vastaukseksi, että ei kovin iso. En kuitenkaan jaksanut oikein täysimääräisesti uskoa vakuutteluihin, kun vapa taipuili turhan pienellä frekvenssillä eikä kala suostunut tulemaan pintaan. Hetken pyörittelun jälkeen näin kalan ja tiesin välittömästi, että kyseessä on kiloharri. Vähän lisää pyörittely ja sain kalasta niskaotteen. Kokoa kalalle paljastui 52/1400 eli ei ihan pieni kala. Kuinka moni muu paljastaa aloittaneensa perhostelu-uran yhtä isolla harrilla. Veikkaanpa että voi tällaiset ihmiset olla Suomessa aika harvassa.

Itse sain samana iltana vielä 49/1000 kalan sekä seuraavina päivinä tuli 51/1100, 52/1400 ja 53/1350. Eli aika hurja reissu tästäkin tuli. Joskus homma on vain niin helppoa. Ja näitä kaloja ei paistettu, vaan käytimme siihen pienempiä kaloja, joita myös saatiin ihan kohtuullisen hyvin. Saatiin siis myös kalallisia luontokokemuksia ja ehkä myös pieni (perho)kalastusmäkärän puraisu...

Yhteenvetoa

Kalastuskesä alkoi totuttuun tapaan kuivana kolmannen kerran peräkkäin vaikkakin tällä kertaa kevät oli muuten kylmä. Tämä takasi sen, että juhannusreissulla vesi oli alhaalla vaikka luonto muuten oli aika kevätterässä. Kevään kuivuuden jälkeen alkoi hillitön lämpöaalto, joka hillitsi kalansyöntiä ja uuvutti kalamiehet. Heinäkuun loppua kohti vähän viileni ja vettäkin tuli tasaisesti. Tämä tarkoitti sitä, että vesi pysyi matalalla, mutta kala alkoi kunnolla syömään.

Meidän reissumme sattuivat aika sopivaan rakoihin ja huomasi, että kala oli otillaan. Tosin välissä oli hieman nihkeää ihan kuin osoittaakseen, että tällaistakin voisi olla. Pintasyönti jatkui edelleen olemattomana. Ensimmäisellä reissulla kala otti pinnasta ruokaa, mutta sen jälkeen isojen kalojen pinnassakäynnit olivat hyvin harvinaista herkkua. Tuli kuitenkin jälleen osoitettua se, että ainakaan harrien ei tarvi käydä pinnassa ottaakseen pintaperhoon. Viisi kiloharria Klinkhämeriin ja yksikään näistä kaloista ei pintonut on aika vankkumaton osoitus siitä. Pitää vain tietää, missä iso kala on ja tarjota perho täsmälleen oikeaan kohtaan.

Tämä kesä oli kalastuksellisesti hieno. Reissut tarjosivat mukavia kokemuksia ja ennen kaikkea muistettavia kaloja. Henkilökohtaisella tasolla 1.5 kilon harrin metsästys jatkuu edelleen. Oli se 58/1.65 niin hieno kala, että sellaisia kannattaa pyytää.