Lappiin kalaan - minne mennä

Pienellä präntättyä:

Lappi tarkoittaa tässä suurinpiirtein akselin Salla - Savukoski - Sodankylä - Kittilä - Muonio pohjoispuolista aluetta. Kaikista paikkavinkeistä ei ole omakohtaista kokemusta, vaan ainoastaan toisen käden tietoa, joka voi tarkoittaa enemmän ja vähemmän epämääräisiä juttuja, erinäistä kirjoittelua, huhuja ja hevosmiesten tietotoimiston uutisia. Monet on kuitenkin testattu vähintään osittaisella tarkkuudella. Tiukimmat hotspotit ja parhaimmat mestat loistavat poissaolollaan. Niistä puhutaan pimeissä kabineteissa ja salatuissa nettiyhteyksissä. Joskus joku paikka saattaa vilahtaa yksittäisen keskustelun yksittäisessä sivulauseessa niin, että ainoastaan harjaantunut silmä osaa tarttua siihen.

Olen menossa ensi kesänä ensimmäistä kertaa Lappiin. Paikka on kuitenkin vielä avoinna. Kertokaahan hyviä paikkavinkkejä?

Ensiksi lyhyt vastaus kärsimättömille ja kiireisille: Könkämäeno.

Kysymys, joka on esitetty hieman eri muodoissaan nettipalstoilla lukemattomia kertoja. Aina vuoden vaihteen kääntyessä kohti kevättä kysymys singahtaa useampia kertoja ruudulle. Sen verran useasti, että vakituiset lukijat ovat jo kyllästyneet vastaamaan siihen. Tässä jutussa onkin tarkoitus käydä asiaa vähän syvällisemmin lävitse

Ensiksi voi lähteä liikkeelle siitä lähtökohdasta, että kysymys on tuollaisenaan surkea. Vastaavia kysymyksiä on suurinpiirtein: "Olen menossa Suomenlahdelle kalaan. Minne mennä" tai "Olen menossa Atlantille kalaan, minne menisin". Ongelmana on tietysti se, että kysymyksenasettelu on vetäisty vähän sinnepäin. Hyvä nyrkkisääntö nettikeskusteluissa on se, että vastaaja viitsii käyttää vastaukseensa korkeintaan saman verran aikaa kuin kysyjä on käyttänyt kysymyksensä muotoiluun.

Eli jos kysymys on minuutissa muotoiltu "Lappi on suunta, minne mennä", niin voipi odottaa vastaukseksi yhden virkkeen tokaisuja turistirysistä. Todennäköisesti saat vastaukseksi jotain listasta Lätäseno, Könkämäeno, Nuortti, Naruskajoki, Juutua, Näätämö, Ivalonjoki, Kairijoki, Lutto, Suomu. Kaikille on yhteistä, että ne ovat laajalti tunnettuja ja niissä käy paljon porukkaa. Pitkälti ne ovat myös kuuluisia kalajokia, joilla on vähintään legendaarinen maine. Joet ovat tavallisesti sen verran suuria, että niissä riittää kalaa pyydettäväksi isommallekin massalle.

Siispä tarkentamaan kysymystä.

Oleellisia kysymyksiä on esimerkiksi: mikä on kohdekala, kuinka paljon aikaa on käytettävissä, kuinka kauas autolta, pitääkö olla majoitusta, kuinka tärkeää on hyvä maasto, minkäkokoista/muotoista kalavettä haetaan, puualueella vai tunturiin jne.

Eli ensiksi kannattaa selvittää vähintään omaan menemiseensä liittyvät reunaehdot. Eli mitä haluaa ja mitä asian eteen on valmis tekemään.

Kunhan on saanut selvitettyä nämä itselleen, niin sen jälkeen voi lähteä rajaamaan. Parin tunnin nettisurffailulla saa tavallisesti perustiedot. Asiassa voi lähteä vaikkapa liikenteeseen linkeistä. Lisäksi tietysti aina varma google kertoo, mikäli jotain infoa yleensä löytyy. Keskustelupalstat ovat ihan hyviä paikkoja etsiä mahdollisia tiedonjyväsiä. Sieltä on mahdollista löytää joitain mielenkiintoisia tärppejä, joita lähteä kerimään.

Sen jälkeen kun perustiedot on kasassa ja joku alue on alkanut kiinnostamaan enemmän, niin voi esittää täsmäkysymyksen aiheesta. Selvä mielenkiintoinen kysymys, johon on mahdollista antaa napakka vastaus muutaman minuutin kirjoittelulla, saa tavallisesti vastauksia. Ja jos käy niin tuuri, että onnistuu herättämään mielenkiintoisen keskustelun aihepiiristä, niin siitä voi irrota vaikka mitä mielenkiintoista.

Esimerkki hyvästä kysymyksestä:

Kolmen hengen porukkamme on menossa viikon reissulle Lappiin. Tarkoitus on löytää rauhallinen alue, jossa on kalansaanti on kohtuullisen varmaa ja mahdollisuus isompaankin kalaan on olemassa. Hienot maisemat kiinnostavat ja pusikot jätetään rauhaan. Kohdekaloina on pääasiallisesti taimen ja toissijaisesti harjus. Olemme kartoittaneet sopivia alueita ja Sevetin ympäristö on alkanut kiinnostamaan enemmän. Jokikalastusmahdollisuus on plussaa, mutta olemme ajatelleet keskittyvämme enemmän järville/lammille. Emme ole kiinnostuneet kävelemään kovin pitkiä matkoja, ehkä korkeintaan 15 kilometrin päähän tiestä. Olemme myös harkinneet lentokuljetuksen käyttämistä, jolloin on mahdollista mennä kauemmaskin. Kannattaisiko Sevetistä suunnata ylös Kaldoaivin suuntaan vai alas Vätsäriin. Näätämölle emme kuitenkaan halua mennä.

Seuraavassa analysoidaan tarkemmin reunaehtoja ja niiden seurauksia.

Mitä kalaa haluan pyytää?

Tämä on yksi tärkeimmistä kysymyksistä ja se voi jo helposti rajata mahdollista aluetta huomattavasti pienemmäksi.

Aloitetaan lohesta, koska se on helpoin. Lapissa on kolme lohijokea: Tornionjoki, Näätämö ja Teno latvavesistöineen. Siis mikäli lohta halutaan aidosti, niin se on sitten joku näistä. Käytännössä se on vielä kunkin joen pääväylä. Tornionjoella Lappiin asti yltää Muonionjoki, Lätäseno ja Könkämäeno. Näistäkin viimeisin on suuruudestaan huolimatta heikompi vaihtoehto rajavirran lohien suunnatessa pääosin Lätäsenon puolelle. Näätämöllä lohta voi aidosti yrittää pääuoman lisäksi Silisjoen alaosissa. Tenolla voi laskea mukaan Inarinjoen ja Vetsijoen surkean lyhyen kalastusalueen. Siispä mikäli katsannossa on pieni tunnelmallinen lohijoki, niin mene Norjaan. Inarinjoki on suomalaisista paras vaihtoehto.

Seuraavaksi taimen. Tässä oleellinen kysymys on kalan koko. Aidon kiloluokan taimenen tapauksessa suositus on, että jää etelään tai mene Norjaan. Toki pohjoisessakin on isomman taimenen paikkoja, mutta ne ovat harvassa. Isolle taimenelle on tarpeen etsiä isompia jokia. Juutua lienee Lapin parhaita ellei paras taimenjoki, jossa varsinkin syksyisin kalaa liikkuu määrissä. Sen jälkeen onkin hiljaista. Tietysti muitakin jokia on. Suomu, Lutto, Nuorttijoki, Kemijoki, kenties Naruskajoki tai ehkä Könkämäeno. Näistä kaikista voi saada kunnon taimenen siimansa päähän, mutta sen saaminen on kovan työn takana ja vaatii rutkasti tuuria ja taitoa.

Mikäli puhutaan kilon ja siitä alle olevasta taimenesta tai jopa tammukasta, niin tilanne muuttuu täysin. Lappi on täynnänsä tammukkapuroja, joissa saalisvarmuus on melkolailla lähellä sataa prosenttia. Sellaista vähän alle kilonkin kalaa vielä löytyy kohtuudella. Kilon ylittäminen on kuitenkin jo tiukemmassa. Pienempää taimenta voi lähteä vaikkapa yrittämään Savukosken suunnalta erityisesti jos metsähakkuut eivät latista tunnelmaa. Lisäksi onkeen saattaa erityisesti Värriön perällä tarttua 100-300 gramman puronieriä.

Toki on pienempiä jokia ja spesifisempiä paikkoja, joissa on mahdollista päästä kohtuullisen kovaan osumaprosentteihin ja isompiin kaloihin, mutta ne ovat lähes valtiosalaisuuksia, jotka kulkevat isältä pojalle. Sellaisen kaivaminen nettikeskustelussa esille saattaapi johtaa siihen, että alueen karttojen myynti saattaa nousahtaa hetkeksi.

Mainitsemalla harrin pyynnin Lappiin tulolle ei rajaa käytännössä mitään pois, sillä sitä esiintyy runsaslukuisena kaikkialla. Mutta mikäli haluaa pyytää isoa harria kannattaa käytännössä mennä Käsivarteen. Myös Kaldoaivista tai Lemmenjoen alueelta voi löytyä isoja yksilöitä, mutta silloin puhutaan pitkälti järvipyynnistä. Loppuosa tekstistä käsittelee lähinnä harrinpyytämistä, sillä muut kalat saadaan rajattua jo kohtuullisen hyvin tämän kysymyksen alla.

Isosta ahvenesta puhutaan harvoin Lapin yhteydessä, mutta tosiasia on, että monessa pienessä lammessa elää 500-1000 gramman keskikokoon kääpiöitynyt ahvenkanta. Näitä löytyy käytännössä lähes kaikkialta ylälapista ja alempaakin kunhan pysytään puurajan alapuolella. Jos nyt yksittäisiä paikkoja halutaan etsiä, niin vaikkapa Lemmenjoen kansallispuiston alue on ihan potentiaalista aluetta. Näissä kannattaa keskittyä pienempiin lampiin, joissa kalojen löytäminen on helpompaa varsinkin kun ne talvisin ovat usein keskittyneet juuri siihen lammen ainoaan monttuun.

Hauenkin voisi tässä mainita vaikka en kyllä ymmärrä, että kuka sitä haluaa tulla pyytämään. Joka tapauksessa sellaista 1-4 kilon haukea joet ja rapakot ovat pullollaan joka puolella Lappia. Mikäli haluaa maksimoida, niin menee kesäkuun puolella Luirolle kalaan. Vaikea pettyä.

Kuinka kauas tiestä on tarkoitus mennä? Kuinka hyvä maaston tulee olla?

Nämä liittyvät siinä mielessä toisiinsa, sillä hyvin karkea nyrkkisääntö sanoo, että mitä parempi maasto lähempänä tietä, sitä huonommin siitä löytyy kalaa ja toisinpäin. Tähän voinee myös lisätä, että mitä paremmat julkiset palvelut löytyvät lähistöltä, kalansaalis on sitä huonompi. Sääntöön liittyvät poikkeukset ovat järjestään isoja tai erittäin isoja jokia, jotka riittävät elättämään isoa kalamassaa ja joissa toisaalta rajut kevättulvat jäämassoineen siivoavat rannat.. Esimerkiksi Teno on erittäin hyvä harrijoki, kuten on Muonionjokikin. Molemmat ovat myös valtavia jokia.

Ihan tien viereltäkin saattaa löytää hyviä paikkoja. Vaikkapa Könkämäeno, Inarinjoki, Kettujoki ja Juutua ovat kaikki ihan hyviä tai hyvän syönnin sattuessa jopa loistavia paikkoja. Näissä saa tietystikin varautua siihen, että erityisesti sesongin aikaan muitakin pyytäjiä riittää. Näiden isompien jokien lisäksi tien vierustoilta löytyy runsain mitoin ihan hyviä pieniä kalajokia, joista ei puhuta juuri mitään. Ihan jo pelkästään sen takia, että kuuluisuuden jälkeen joki ei olisikaan niin hyvä. Etsivä löytää.

Metsään lähtiessä voisi sanoa, että viiden kilometrin jälkeen on harvoin tungosta ja kymmenen kilometrin jälkeen saa tavallisesti olla rauhassa. Tähän on tietysti poikkeuksena hotspotpaikat ja autiotupien ympäristöt. Autiotuvat keräävät erämaan kulkijat samaan pisteeseen, mutta monesti jo kilometrin kauempana saa olla varsin rauhassa.

Käsivarsi on poikkeusaluetta tässä suhteessa. Siellä etäisyydet ovat niin suuret, että iso osa kalastajista lentää kohteeseen ja huippupaikoilla riittää kalastajaa. Esimerkiksi Kaitsajoen ja Terbmisjoen yhtymäkohta, Kaitsan leiriharjanne ja Poroenon "kahlaamon" kohdat ovat paikkoja, joissa toisiin kalastajiin törmääminen on ainakin sesonkiaikana lähes väistämätöntä. Mutta sielläkin saattaa saada olla rauhassa, mikäli menee vaikkapa heinäkuun alkupuolella tai elokuun loppupuolella. Sesonki on lyhyt ja kiivas.

Vielä suurempi vaikutus kalastajien määrän vähenemiseen on etäisyyteen verrattuna on kalapaikan maastollisella huonoudella. Soinen ja pusikkoinen maasto hillitsee kummasti kalastajien intoa. Varsinkin elämyskalastelijat menevät mieluummin istumaan Suomun lempeille hiekkapenkoille odottelemaan sen yksinäisen taimenen saapumista, kuin lähtisivät rämpimään vaikkapa Puussasjoen epäinhimillisen synkeitä pusikoita isompien saaliiden perässä. Saattaapi mennä maastohousuista prässit vinoon.

Sen lisäksi että hienojen maastojen keskelle riittää enemmän pyytäjiä, niin usein joet ovat vaikeampi pyytää kirkkaan veden vuoksi. Kuka pitää hyvistä maastoista yli kaiken, niin Suomu ja Lutto ovat hienoja, Valtijoki kaukana erämaassa viehättävä, Nuorttijoki kanjoneineen on saanut monet ihastumaan. Järvikalastuksen osalta voi suositella Inarinjärveä tai sitten vähemmän tunnettua Iijärveä hiekkadyyneineen. Käkkäläjoki virtaa myös hienojen hiekkamaiden lävitse. Lähes kaikki näistä on enemmän ja vähemmän nihkeitä kalavesinä, mutta silmälle on sitäkin enemmän ruokaa eikä pensaikot haittaa kalastelua.

Puualueelle vai tunturiin

Kas siinäpä kysymys. Havupuualueella kalastaminen on siitä leppoisaa, että nuotion tekeminen on noin sata kertaa helpompaa ja siitä saa kohtuullisen kokoisen. Kuivalla kelillä koivikkomaastossakin saa hyvin tulen, mutta märällä kelillä se vaatii jo vähän enemmän taitoa ja usein se savuaa enemmän kuin lämmittää. Hyvin karkeasti puhuen havumetsävyöhyke kulkee Inari - Angeli - Lisma - Nunnanen - Kaaresuvanto paikkeilla. Ylängöt ovat usein koivikkoa alempanakin tai vastaavasti suojaisissa laaksoissa mäntyä riittää pitkälle Pohjois-Norjaan. Koivikkomaaston ja ihan aukean suurin ero on, että ylhäällä aukealla ei ole suojaa ja myräkän tullen keli voi olla aika railakas. Tämä taas tietää sitä, että varusteet pitää olla kunnossa varsinkin mikäli liikutaan vähänkään lämpimimmän kauden ulkopuolella. Koivikkoalueella saa aina jonnekin suojaan ja varsinaisella puualueella ei ihan hirmumyrskyä lukuunottamatta tuulesta ole uhkaa.

Kalojen esiintymisessä on hyvä nyrkkisääntö, että harri esiintyy puurajan yläpuolelle, jonka jälkeen esiintyy enää taimenta ja korkeimmissa vesissä pelkästään rautua. Rautu on ylämaiden kala, joka esiintyy harvemmin harrien kanssa ja silloinkin tavallisesti vain isommissa järvissä.

Haluan löytää rauhallisen paikan läheltä tietä, jossa on paljon ja isoja kaloja upeassa maastossa.

Joo ja minä haluan voittaa Lotossa jättipotin viisi kertaa peräkkäin. Unelmia on hyvä olla mutta jotain rajaa sentään. Jos on valmis luopumaan jostakin, niin et luultavasti saa nettipalstalla siltikään mitään kunnollista vastausta kysymykseen, vaan joudut turvautumaan tähän.