Yleisiä taktiikoita ja ne isot...Pilkkimistekniikka: Vastanykäyksiin pätee "toisen nykäyksen taktiikka". Tämä tarkoittaa, että kalan nykäistessä ei hyökätäkään ensimmäiseen, vaan ollaan valmiina seuraava varten ja oikeastaan tehdään vastanykäys jo vähän ennakkoon. Tietysti, jos reaktionopeus on lähellä Lucky Lukea(tm), niin kyllä ne kalatkin nousevat jo ensimmäisestä nykäyksestä. Ainakaan minun reaktioilla ei noin saavuteta tyydyttävää tulosta, vaan olen juuri karvan verran myöhässä, mutta toisaalta liian aikaisessa seuraavaan nykäykseen. Toisen nykäyksen taktiikassa on tärkeintä oppia oikea rytmi, joka tulee tietysti harjoituksen kautta. Toisen nykäyksen ajoitus riippuu, kuinka nopea ensimmäinen nykäys oli. Jos se oli hidas, niin toinen nykäisy tulee pidemmän ajan päästä ja toisinpäin. Tietysti aina ei tule sitä toista nykäystä. Kalalajeilla on myös erilainen tyyli nykiä; varsinkin särjille on tyypillistä pitkä hidas nykäisy ihan alas. Siitä jäljempänä. Viehe & Syötti: Pystypilkki on hyvä yleisviehe kaikille kaloille. Sitä on hyvä käyttää alussa ja kaloja etsiessä. Sen voi sitten tarpeen mukaan vaihtaa muuhun pilkkiin. Morria tulee käytettyä harvoin, koska mielestäni pystypilkillä saa melkein kaikissa tilanteissa vähintään yhtä hyvin. Tosin joskus huonolla syönnillä kala ottaa morriin hieman paremmin. Kannattaa kokeilla. Olen havainnut, että syönnin heikettyä hyvällä reiällä vieheen vaihtaminen toiseen(usein pysty -> morri tai morri -> pysty) saa syönnin harvinaisen usein elpymään. Tätä useamman kerran toistamalla saattaa syönti pysyä hyvänä pitkään, vaikka se välissä tuntuisikin loppuvan. Tasapaino on paras ison ahvenen pyynnissä. Tässä tarkoitan isolla ahvenella yli 50 grammaista. Tosin joskus pienempikin ahven saattaa ottaa tasuriin tosi hyvin. Tasurissa on tietysti se etu, että syötin kanssa ei tarvitse puljata. Syötillä ja sen asennolla tuntuu olevan syöntiin yllättävänkin suuri merkitys. Kaikkein pahinta on, jos toukka on niin takana, että koukku näkyy selvästi. Tällöin syönti saattaa lopahtaa hyvässäkin paikassa totaalisesti. Yleisestikin toukka kannattaa vetää vasemmalla napilla säännöllisesti oikeaan asentoon. Toukan kunto tuntuu vaikuttavan huonolla syönnillä enemmän kuin hyvällä. Itse asiassa hyvällä syönnillä otti vain tuntuu kiihtyvän, kun toukka muuttuu valkoiseksi ja saatta vielä sittenkin jatkua hyvänä, kun enää riekaleet riippuvat koukusta. Mutta jos syönti on heikko, toukan vaihtaminen voi auttaa, ainakin hetkeksi. Liikkuminen: Kuten oikeassa pilkkimisessä, runsas kairaaminen ja liikkuminen on tie menestykseen. Varsinkin ahvenen pilkinnässä kuolleella reiällä ei kannata olla kovin paljon yli 20 sekuntia. Muilla kalalajeilla tämä voi hieman vaihdella. On kuitenkin huomattava, että tosi hyvällä reiällä syönti alkaa poikkeuksetta heti ja se on todella raivoisaa t.s kuolleita hetkiä ei juuri esiinny. Kalalajikohtaisia taktiikoita(parvikalat): Y.o ohjeet on kirjoitettu pääosin ahventen pilkintään, mutta ne pätevät pääsääntöisesti myös muille kalalajeille. Kiiski on toiseksi yleisin saalis ahvenen jälkeen, ja se käyttäytyy suurinpiirtein kuten ahven. Mutta kovin moni ei varmaankaan lähde varta vasten kiiskiä jallittamaan, joten ei siitä sen enempää. Särkiä esiintyy varsin monella järvellä ja ne ovat vaikeita pilkittäviä - ainakin minulle. Särjelle on tyypillistä hidas pitkä nykäys, johon on vaikea saada vastaiskua oikeaan aikaan. Toisen nykäyksen taktiikka ei tunnu oikein purevan. Tosin se ensimmäinen nykäys on useimmiten niin hidas, että kärsivällisyys ei tavallisesti riitä toisen nykäyksen odottamiseen. Lisäksi jostain ihmeen syystä särjet eivät tunnu pysyvän millään kiinni. Välissä saattaa neljäkin kalaa päästä perä perää irti. Toisaalta taas tietokonekilpailijat tuntuvat tartuttavan särjet siinä missä ahvenetkin. Tämä tietysti johtaa siihen, että särkikisoissa menestyminen on nihkeää. Tutkimukset särkien osalta kuitenkin jatkuvat, jos vaikka jonain päivänä osaisin niitä pilkkiä. Siikojen pilkkimisessä olemme kavereiden kanssa taittaneet peistä siitä, kumpi on parempi: morri vai pysty. Itse olen sitä mieltä, että pysty on parempi ainakin vähän isommalle siialle. Toisaalta siikoja saa verraten harvoin enkä tunne olevani kovin siikaekspertti, jotta uskaltaisin sanoa mitään kovin painavia sanoja tästä aiheesta. Lahna ja pasuri käyttäytyvät varsin samalla lailla kuten ahven, mutta ehkä varsinkin lahna on rauhallisempi. Kuitenkin molemmat ovat varsin helppoja tapauksia. Kalakohtaisia taktiikoita(petokalat): Hauki tulee, kun on tullakseen ja kuten todellisessa elämässä(ainakin minun ahvenenpilkkijän elämässäni), varsin harvoin. Pystyyn ja tasuriin ne ottavat varsin tasapuolisesti ja morrillakin olen hauen saanut. Näin todellista pilkintää ajatellen hauen pitäisi ottaa paremmin tasuriin, mutta en ole havainnut sellaista ilmiötä pelissä. Voi olla ehkä kiinni siitä, että minun tasurihaukitalkooni eivät ole olleet tarpeeksi pitkäkestoisia. Olen minä yrittänyt tasuria uitella säännöllisesti hyvillä haukipaikoilla, mutta ainuttakaan haukea en ole saanut, kun olen sitä varta vasten yrittänyt. Ahvenen pilkinnän ohessa on joitakin haukia tasurilla tullut. Taimen ja kirjolohi ovat helppoja pilkittäviä kunhan siima vain kestää. Kummallekin, kuten myös hauelle on tyypillistä pitkä valtava riuhtaisu. Yllättävän usein paniikinomainen vastanykäisy toimii ihan omaksikin hämmästykseksi ja väsytys pääsee alkamaan. Pienet taimenet käyttäytyvät pääsääntöisesti ahventen lailla. Jalokaloja saa sen verran harvoin, että kovin syvällisten johtopäätöksien teko pienen aineiston pohjalta ei ole hirveän järkevää. Isojen asuinsijat:
|