SM-pilkki 2005

eli pieniä unelmia ja suuria pettymyksiä

Mietteitä Inarin SM-pilkistä Lapin Ahven Teamin eli tuttavallisemmin LATin linssin läpi suodatettuna.

Kuvia harjoitteluviikosta

Tulokset

Alkuasetelma

Inarin ahvenkanta oli jo edellisenä vuonna ollut heikohko ja alkutalven perusteella sama suuntaus jatkui edelleen. Huomattavaa oli kuitenkin, että kalan koko oli poikkeuksellisen suurta. Tavallisten noin 70 grammaisten sijasta oli paljon 100-150 gramman ja jopa suurempaa kalaa. Toisaalta joukossa oli myös mikrokokoa olevia kaloja eli 10-15 gramman yksilöitä ja niitäkin oli harvassa. Jokisuun alueella pilkitään käytännössä lähtöselkää eli Jokisuunselkää Potson takustoineen, ja Mutasaarenselkää Koskivuonoineen. Muualla ei pilkitä käytännössä koskaan kisoissa eikä sieltä ole oikein treeneissäkään erikoisesti onnistuttu.

Pojat olivat kesällä ajaneet veneellä jokisuulla ja kaivaneet esille muuten matalan penkan uomia. Homma osoittautui kuitenkin pitkälti hyödyttömäksi, kun kisa-alue oli rajattu aika pitkältä ulkoa, jolloin uomat jäivät suurimmaksi osaksi ulos kisa-alueelta.

Pojat olivat pitäneet talvempana kolmen päivän tehotreenin, jossa olivat käyneet lävitse epätoivoisia paikkoja. Kolmen päivän jälkeen laskurissa oli kolmisen kiloa kalaa yhteensä eli otti oli ollut aika hiljaista. Tässäpä yksi pätkä Maurin raportista kisassa loistaneelta Kivilahdelta:

"Aloitus Kivilahden perältä, tavoitteeksi pantiin ahven tästä
lahdesta. On muuten aika jylhät maisemat tuolla, Akku nousee melko pystynä
heti lahden pohjukasta. Ensimmäinen ahvenkontakti lahden etelälaidalta
noin 400 m eteenpäin, sain sataviiskymppisen parin metrin vedestä. Samalta
kohtaa pohjoispuolelta pari pientä kutosen veestä. Seuraava ahvenkosketus
puolivälin kapeikon länsipuolen penkasta hurja 5 kalan putki 6m:stä. Se
Kivilahdesta.
Kivilahden suulta porailua Lahessaarta kohti, onkivettä koko matka.
Sain kaksi satasta ahventa 6 metristä, ei muuta. Sitten käväisy km
pohjoiseen kahden pikkusaaren välissä, ei veripäätä. Sitten paloi hermot,
ja huudatimme Jaaran eteläpuolen 3,5 hotspotille vetaisemaan ahventuskat
pois. Tiukka kymmenen reikää, sain kaksi tsirbua. Lopetus. (Markon saalis
koko päivänä 2 kpl 10 g ahventa)."

Ennen esikisoja Timo ja Mauri käväisi kisa-alueella lähinnä Mutasaari-Koskivuono akselilla löytämättä kunnolla kalaa. En tiedä, että eikö kala ollut vielä siinä vaiheessa sukeltanut Mutasaaren penkkaan vai treenasiko pojat liian syvältä. Joka tapauksessa tämän innostamana koko joukkue hylkäsi Mutasaaren selän esikisoissa vaikka oli tiedossa, että se on kevään paikka. Osaltaan tähän vaikutti, että Mauri ja Marko onnistuivat kohtuullisesti viimeisissä lauantain treeneissä Jokisuunselällä.

Esikisat

Alkusuunnitelmien mukaan Mauri ja Marko hyökkäsivät lähdön edessä olevalle matalalle, Timo perinteiselle Potson kierrokselle ja minä arvoin itselleni Palosaaren pohjoispuolella Arvonkarin vieressä olevalle penkalle.

Aloituksessa oli mun vieressä kymmenisen heppua. Kalaa tuli hiljakseltaan sieltä sun täältä, mutta oli pienehköä eikä sitä ollut mitenkään erikoisesti. Kairailin penkan reunaa ylöspäin ja sain kalan sieltä ja toisen täältä ja jopa muutaman isomman. Mutasaaren puolella oli porukkaa, mutta ajattelin, että sinne on enää turha lähteä. Mietin hetken, että josko käyn katsomassa Kaijasaaren ja Rykimäsaaren välin porukan, mutta kauempaa katsoen siellä ei näkynyt merkkejä erikoisesta kalanvedosta enkä viitsinyt mennä sinnekään vaan porailin pohjoiseen penkanreunaa.

Sain vihdoin kolmesta peräkkäisestä reiästä kalaa ja vielä pääosin pientä. Pari ukkoa tuli lähelle ja yritin vetää huomaamattomasti. Toinenkin kuiten sattui hollille ja veti yhden hyvän reiän. Selvästikin kalaa oli alueella, mutta sitä oli vähän turhan harvakseltaan, kun ajattelin yrittää viittä kuutta kiloa. Siispä kahden tunnin jälkeen nostin kytkintä, kun kalaa oli ehkä vähän reilut 1.5 kiloa. Suikasin lahden ylitse Jaaran eteläpuolella olevalle 3.5 metrin suikuralle, joka oli jo kairattu aika seulaksi ja porukka häipynyt. Totesin, että reunat ovat jyrkät ja sain yhden kalan.

Aika hiljaista oli muutenkin, joten hyppäsin taas lahden ylitse Taulukarin eteläpuolen suikuralle, jossa ei juuri muotoa löydy. Vinssasin siitä pari pientä ahventa, mutta aika hiljaistahan se oli. Mitäpä sinnekään turhaan kairaamaan, joten ajattelin mennä kairailemaan Taulukarin itäpuolen matalikon eteläreunaa. Taulukarin pohjoispuoli oli jo selvästi käsitelty ja matalikon pohjoisreunallakin oli ollut sen verran porukkaa ettei sieltäkään luultavasti löytyisi oikein aluetta. Heitin kuitenkin tuplakarin länsipuolelle ensin yhden reiän, jossa 13 metriä vettä eikä kalaa. Vähän eteenpäin ihan karin reunaan ja siinä oli 3 metriä ja isoa kalaa alkoi tulemaan solkenaan. Hassisen Petteri näki mun vetävän kalaa ja heitti pari reikää jonkin matkan päähän saamatta kuitenkaan mitään ja jatkoi matkaa. Toinenkin heppu tuli siihen ympärille kairaamaan eikä mitään.

Hommassa kesti ehkä 10 minuuttia ja kalaa tuli noin kaksi kiloa. Kairailin minäkin vielä siihen ympärille, mutta tuloksena vielä yksi ahven. Penkkakin oli yksinkertaisesti niin tolkuttoman jyrkkä, ettei siinä voinut oikein järjellisesti pyöriä sen yhden sattumareiän jälkeen. Jatkoin eteläreunaa eteenpäin ja sain muutaman hajakalan, mutta kylläpä mun kisa oli aika pitkälti siinä. Maalissa 3775 g ja 19. sija.

Mauri ja Marko olivat kairailleet pohjoisosaa samasta matalikosta ja saaneet kalaa paremmin vasta kelkkareitin pohjoispuolelta lähempää Potsoa. Joukossa oli muutama tosi hyvä jölli, mutta silti molemmat jäivät minusta vähäsen. Timo oli sentään onnistunut Potson suunnalla jotenkin Potson pohjoisosan matalan reunasta ja 9.5 metrin patilta saaden vähän päälle 4 kiloa ja ollen 13.

Tuloksissa olimme siis tasaisen kohtuullisesti kaikki, mutta voittotuloksesta 16 kilosta jäimme aika ankarasti kaikki. Käytännössä kaikki isot tulokset tulivat juuri Mutasaaren penkalta tosi matalasta. Kokonaiskuvaksi esikisasta jäi selvä pettymys, vaikkakin tuloksellisesti meni ihan hyvin.

Alla oleva on vanha kartta, joten kisarajat ovat hieman väärät.

Esikisan omat liikut punaisella ja huippupaikka sinisellä

Treenaus

Ensimmäinen reenipäivä - maanantai

Varmaa tietoa voittopaikasta ei ollut saatu kaivettua esille, mutta 90 prosenttinen tieto kummiskin oli, että Mutasaaren penkkahan se on. Aamulla se näytti varsinkin selvältä, kun samaan lössiin penkan reunaan paukautti jotain 70 ihmistä. Kalaa näytti olevan edelleen penkassa, sillä useampi sai jotain ja ihan hyvän kokoistakin. Markokin löysi hyvän reiän, mutta mulla ja Maurilla oli hiljaisempaa. Jatkoimme Mutasaaren laitaan, josta tuli muutama kala, mutta oli aika hiljaista. Ohitse pintakivestä ja Mutasaaren laidan kaakkoislahukkaan, jossa tuntui olevan elämää, sillä Marko sai neljä isoa ja me Maurin kanssa kaksi mieheen. Siitä ulospäin kohti Koskivuonon suun penkkaa. Pojilla oli vähän hiljaisempaa, mutta mulla paukahteli vähän joka reiässä vähän syvempänä. Joskin koko oli pientä ja yli kolmea kalaa ei juuri reiästä näkynyt. Sieltä takaisin penkan reunaan ja tarkastelimme uomat osin gepsin avulla. Kävin jopa alueen ulkopuolella tarkistamassa, mutta oli aika hiljaista. Välissä tuli hasardeja ja muta pöllysi, mutta onneksi se ei kuitenkaan tehnyt haittaa kairalle.

Kairailimme vielä penkan reunaa ja kävimme kokeilemassa Rykimäsaaren ulos pistävän nenän, jossa on joskus ollut kalaa. Eipä ollut tällä kertaa. Vielä Jokisuunselän puolelle, jossa heitimme jokisuun penkkaan muutaman reiän, mutta saamatta sen kummempia. Sen päivän reenaus oli siinä eikä se ainakaan näyttänyt mitenkään toivorikkaalta.

Toinen treenipäivä - tiistai

Täksi päiväksi meillä oli moottorikelkka käytössä. Siispä sitä hyväksikäyttäen vauhdilla Kivilahteen. Marko jäi suulle, mutta me kolme muuta ajoimme pohjalle. Itselläni ei oikein riittänyt uskoa lahteen, mutta talvella oli sentään jotain merkkejä sieltäkin löytynyt, joten tilanne piti käydä tarkistamassa.

Minä aloitin oikean reunustan toisen lahden porkkaamisen pohjasta katsoen. Kairailin sellaista pääosin 4-7 metrin vettä, mutta kävin myös rannan vieressä vähän reilu metrisessä vedessä. Tulos oli kaikkialla samaa eli nollaa. Sentään ensimmäisestä niemekkeestä tuli viitisen pientä kalaa ihan putkeen. Mutta sekin vain ihan pienellä läntillä. Mauri oli saanut yhden isomman toiselta rannalta, mutta ei mitään muuta. Marko oli sentään onnistunut lahden suulla ja pyytänyt useamman mukavan kokoisen kalan yhdestä läntistä melkoisella vauhdilla. Suulla oli kuitenkin sen verran porukkaa, että emme viitsineet jäädä siihen porkkaamaan, vaan hyppäsimme Lahdessaaren reunaan.

Saaren rannat olivat melkoisen jyrkät, joten onkiminen tapahtui rantapenkassa. Emme saaneet neljään mieheen oikein mitään, mutta näin, kuinka rannan vieressä kaveri veti yhdeksän isoa kölliä ihan putkeen. Kairailin ympärystöjä ja sainkohan pari ihan pientä kalaa. Käytännössä en kuitenkaan mitään.

Taas siirtymä ja tällä kertaa Potson 9.5 metrin pienelle patille, johon kemiläisetkin kurvasivat. Siinä tuntui olevan jonkin verran kalaa, mutta harvakseltaan. Sieltä siirtymä Potson pohjoispuolen matalikon reunaan, jossa oli sama tilanne. Kalaa, mutta harvassa. Osin pientä, mutta joukossa isompia.

Hyppäys Potson eteläpuolelle Nunnarosaaren reunaan. Sitä kalastellen ja sieltä ulospäin poikien esikisan lopetuspaikalle, jossa tuntui olevan kohtuudella kalaa ja pääosin melkoisen isoa. Mutta siinäkin kalat tulivat melko yksitellen. Iltapäivän lopuksi käväisimme vielä mun esikisan hyvän reiän luona, josta pari ja etelään Palosaaren pohjoispuolen penkkaa rei'ittämään, jossa tuntui myöskin olevan isoa kalaa mutta yksittäisinä kappaleina.

Tämä päivä oli selvästikin paras kalantulollisesti, mutta se osaltaan johtui kyllä siitä, että tarkistelemamme paikat olivat järjestään hyviä paikkoja, joista oli aina joskus pärjätty. Mutta edelleen tykkipaikka oli löytämättä.

Illan tapahtumia: Maistelimme vähän neuvoa antavaa ja jossain vaiheessa iltaa Mauri kompastui ja kaatui betonilattialle käden jäädessä alle. Tyly tuomio oli, että peukalosta on murtunut luu ja pilkkihommat voi jäädä heikommalle ja luultavasti kisa väliin. Näin murheellisesti ei kuitenkaan käynyt.

Kolmas treenipäivä - keskiviikko

Mauri ei tänä päivänä päässyt sattuneesta syystä johtuen harjoittelemaan, joten viimeisenä päivänä olimme Markon kanssa kahdestaan liikenteessä. Marko sujutteli Kivilahden suuntaan katselemaan, josko sieltä löytyisi paikantynkä. Heikolta kuitenkin kuulemma näytti ja tuloksena oli vain kaksi ahventa. Aloittelin itse Palosaaren pohjoispuolen penkan tarkemmalla tarkastelulla. Eilen kävimme vain kääntymässä siinä, mutta tänään tarkistin laajemmalta alueelta, että onko siellä mitään. Sain kolme ahventa, joista kaksi oli isompaa. Kolme äijää pyysi alueella tosissaan ja saikin parhaimmalta paikalta kalaa. Kalantulo oli kuitenkin kokonaisuudessaan sen verran heikkoa, että hylkäsin paikan.

Jatkoin hiihtäen matkaa Jaaran eteläpuolen suikuraan, jossa oli kairattu paljon ja pari heittoreikää ei antanut mitään. Sieltä Jaaran syvään lahdukkaan, jossa oli vettä yllättävänkin paljon, mutta ei kala. Sukset kohti Kulpon ja Jaaran välistä ohutta salmea. Itse salmessa ei oltu juurikaan pyydetty, mutta ympärillä niinkin. Yhdestä vanhasta reiästä kolahti sentään hyvänkokoinen juuri kun vanhempi mies tuli juttelemaan. Kalantulo pysähtyi kuitenkin siihen.

Hiihtelin rauhassa Mutasaarenselän penkan, jossa oli nytkin tasainen päivystys, mutta en nähnyt kenenkään saavan mitään. Marko oli myös tullut penkan Mutasaaren laidalle. Kun istahdin viereen, niin mies vetäisi malliksi sellaisen 250 grammaisen körilään ja oli kuulemma jo toinen. Hiljaista oli kuitenkin ollut noin yleensäkin ja aikaisemmin hyvin antanut Mutasaaren reunan lahdukkakin antoi nyt vain pientä.

Marko jatkoi kuitenkin toiseen suuntaan ja minä suuntasin kohti Koskivuonoa. Heittelin reikiä harvakseltaan ja lahdukan suulta sain yhden kalan, mutta muuten oli aika hiljaista. Edes kiviriutan, "atollin" reunakaan ei antanut mitään. Vaihdoin puolta Kalliokosken lahdukan puolelle. Heittelin reikiä sinne tänne ja kävin kokeilemassa kaikki epäilyttävän näköiset rei'itykset. Kuuleman mukaan kisoissa jostakin kohtaa lahtea joku oli vetänyt siitä kalaa. Mulla ei kuitenkaan edes yrittänyt. Käväisin Ukonjärvelle johtavan väylän varressa ottamassa muutaman kuvan ja mallin vuoksi kokeilin yhden reiän verran lähinnä matalaa rajan reunasta. Vettä oli tarpeeksi ja vähän kalaa. Löysin maasta yhden Saku-haarukkavavan, jonka omistajakin löytyi vähän matkan päästä.

Tuumin, että atollien kiertäminen saa riittää ja vaihdoin takaisin Koskivuonon puolelle. Atollin reunasta koukkaus ei antanut mitään, mutta lähestyttäessä suun riuttaa sain paristakin reiästä muutaman kalan. Kunnes tarttui tosi köriläs. Oksa tai vastaava tarttui niin tiukasti kiinni, että mun piti vetää voimalla, jolloin se yllättäen lähti nousemaan. Ei kuitenkaa taipunut reikään ja niin tapsisiima meni poikki. Onneksi ei kuitenkaan jäänyt ehta pöystiläinen avantoon.

Sain vielä reunasta kunnon reilun 300 grammaisen körilään, joka oli mun koko treeniajan suurin kala. Tässä vaiheessa järvi oli aikalailla tyhjentynyt harjoittelijoista. Hiihtelin vielä kerran penkan vierestä eikä taaskaan yksikään harvasta jäljelle jääneestä saanut mitään. Jatkoin matkaa ja tein 4.5 km siirtymän 9.5 patilta, jossa oli jo hiljaisempaa. Paikalla ei kuitenkaan ollut käynyt ketään koko keskiviikkona. Kuten ei myöskään Potson matalikon reunassa syvemmällä tai poikien esikisan lopetuspaikassa. Ainoastaan meidän vanhat reiät. Tämä oli oikeastaan syy, jonka ansiosta päädyin aloittamaan tuolta.

Siinä vaiheessa harjoittelupäivä oli kymmenen tunnin uurastuksen jälkeen pulkassa kymmentä ahventa rikkaampana. Hiihtelin Markon kämpälle, joka oli parisen kilometriä Veskoniemestä. Siinä vaiheessa tunsi, että oli tehnyt kunnon päivän ja takki oli aika tyhjänä.

Välipäivinä käväisin hiihtelemässä kauempana Inarilla ja yrittämässä harreja, mutta kehnoin tuloksin. Ainoastaan yksi pieni erehtyi onkeeni.

Kisoihin valmistautuminen

Treenit olivat olleet niin heikkoa eikä kunnon paikasta ollut tietoakaan, joten kisoihin lähtö oli vaikea. Mutasaarenselkä-Koskivuono oli niin pyöritetty rei'ille keskiviikon jälkeen, että oli selvää sinne päätyvän melkoisen väkijoukon. Marko arvuutteli, että josko hyppäisi Kivilahteen, vai Mutasaaren penkalle. Penkka oli selvästi tällä hetkellä paras testaamistamme kalapaikoista ja siinä saattaisi onnistua ihan kisan alussa. Mauri oli testannut käden toimivuuden ja kuulemma se onnistui sen verran hyvin, että kohtuullinen täysipainoinen kisasuoritus oli mahdollista.

Minä mietin, että Mutasaarenselän penkalle hyppää kummiskin niin paljon porukkaa, ettei siinä ole oikein tulevaisuutta. Koskivuonossa olisi varmaan myös porukkaa, mutta luultavasti silti enemmän tilaa puuhata. En ollut kuitenkaan oikein koko aikana kunnolla onnistunut siellä, joten loppujen lopuksi päädyin Potson eteläpuolen ilmeettömälle 4-8 metrin vedelle, johon pojat lopettivat esikisat. Siinä oli isoa kalaa harvakseltaan ja luultavasti siihen ei tulisi kisassa juurikaan porukkaa.

Mauri ja Marko päättivät aloittaa Mutasaaren penkalta. Julli arpoi saman kohdan kuin minä ja Timo vähän pohjoisempaa Potson matalan reunasta.

Arvioin, että kolmeen kiloon on ihan realistiset mahdollisuudet. Laskeskelin, että kolmella kilolla ollaan varmasti kahdenkymmenen joukossa ja jopa paremmin. Ei ollut mitään merkkejä olettaa, että paikasta voisi yltää juurikaan parempaan tulokseen. Arvioin ennen kisaa, että 8 kilolla viedään mestaruus, sillä isolla ahvenella ei tarvi kauaa puuhailla, kun tarvittava määrä on kasassa. Eli mestaruus ei kyllä siinnellyt kuin sinnikkäimmissä toiveissa ja niissäkin aika vaisuna. Tarkoitus oli yrittää saada hyvä joukkuetulos ja sitä kautta päästä menestyksen tynkään. Arvioin ennen kisaa, että jos joka äijä vetää sen kolme kiloa, niin sillä ollaan jo hyvin lähellä mitaleita. Mutta olin väärässä.

H-hetki - SM-kisapäivä

Tätä varten oli valmistauduttu ja treenattu. Nyt oli aika mitata päivän kunto ja katsoa miten valmistautuminen oli kerännyt hedelmää. Tässä vaiheessa emme sitä vielä tienneet, mutta käytännössä koko tiimiltä oli peli jo pelattu. Varmimmat kala-alueet eli Jokisuunselkä ja Mutasaarenselkä oli hakattu treeneissä ja esikisarummutuksessa niin paskaksi, ettei niistä enää irronnut kenellekään kunnollista saalista. Reiluun kolmeen kiloon niistä paikoista ainakin vielä yllettiin, mutta se oli vielä kymmenisen kiloa vähemmän kuin kärki. Sitä emme kuitenkaan lähdön hetkellä tienneet, joten piti yrittää mihin oli mahdollisuuksia.

Kuten aavistaa saattoi, niin suuri yleisöryntäys lähti Mutasaarta kohti. Potson suuntaankin tuli porukkaa, mutta suurin osa meni rannan viereen ja matalaan. Jullin ja mun lähistölle ei jäänyt juuri ketään - oikeastaan reilua sataa metriä lähempänä ei ollut ketään. Näytti oikeastaan aika hyvältä. Nyt oli enää vain pyydettävä tarvittavat kalat.

Ekasta reiästä ei tullut mitään, mutta jo toisesta pari. Sen jälkeen homma jatkui vastaavissa merkeissä ja joukossa oli sentään yksi mörkö. Käväisin katsomassa lähiporukan, mutta siellä ei oikein kukaan saanut mitään. Näin, että Julli sai jotain, joten kurvailin sinnepäin. Kauempaa ei tullut mitään, mutta vierestä sentään muutama kala ja useampi kolisi pilkissä. Koko oli kuitenkin pientä ja niin näkyi Jullinkin kalat, joten palailin takaisin aloituspaikalle ja yritin katsella niitä isompia.

Ei kuulunut isompaa eikä oikeastaan muutakaan. Jullikin tuntui saavan tasaisen harvakseltaan. Mutta homma oli niin hiljaista, että noin 1.5 tunnin kohdalla nostin kytkintä ja lähdin Potson taakse. Heittelin matkalla reikiä, mutta ei kuulunut mitään kuten ei näkynyt muutkaan saavan. Timoa ei näkynyt Potson takana enkä saanut oikein siinäkään osumia, joten päätin hypätä 9.5 metrin karille. Sielläkin oli tosi hiljaista.

Parin reiän jälkeen vaihdoin taas maisemia, kun kukaan minä mukaanlukien ei saanut mitään. Kävin yhden reiän verran rannan lähellä ennen kuin hyppäsin takaisin Potson ääreen. Edemmäs ei näyttänyt kannattavan mennä, sillä sieltä vaelsi tasainen virta ihmisiä pois eikä mullakaan ollut tietoa asiallisesta paikasta.

Potson äärestä löytyi Timo, joka oli muutaman kalaa, mutta ei kummempaa. Tässä vaiheessa mulla oli ehkä reilut kymmenen kalaa kassissa ja niistä yksi isompi. Kun Timo kuuli Jullin saaneen jotain, hän häipyi sinne. Itse porailin vielä muutaman reiän ja minäkin vaihdoin takaisin aloituspaikalle. Jullilla kalaa oli selvästi meistä eniten, mutta ei hirveästi hänelläkään.

Mutta mikä yllättävämpää myös Mauri ja Marko löytyivät parkkeeraamasta samalta kohtaa. Miehet olivat aloittaneet Mutasaaren penkalta ja hypänneet Kivilahden suulle, josta olivat tulleet yli tänne. Eli melkoinen kiekka 2.5 tuntiin. Niin koko joukko oli kasassa. Kalaa tuli lähinnä kelkkareitin vierestä kummaltakin puolelta eikä juuri hirveästi muualta. Tässä vaiheessa oli aikalailla selvää, että homma on pelattavissa ja loppu on ainoastaan muodollisuus. Mutta kun kerran on isot kisat ja mahdollisuus siihen yhteen hyvään reikään, niin loppuun asti pitää yrittää.

Kairailimme minkä ennätimme ja välissä tuli muutama iso, mutta pääosin pientä. Aika heikkoahan se kuitenkin oli porukalla alkoi olla mieliala matalalla. Timo häipyi vielä takaisin Potson taakse ja minä lähdin katsastamaan esikisan hyvän reiän. Pojat lähti 11 metrin montun reunalle. Minä sain yhden kalan, Timo pari hyvääkin ja Mauri ruhtinaallisen 10 kalan putken. Marko jokusen pienen. Eli hiljaista oli loppukin, jos se oli sitä ollut koko ajan.

Punnitus kertoi mun saaliiksi 1151 g ja Maurilla kaksi grammaa vähemmän. Julli oli kuitenkin ylivoimainen vähän päälle kahden kilon saaliillaan. Ja niin paras mies ei edes ollut joukkueessa. Timo sai jonkin verran päälle 800 grammaa ja Marko oli hännänhuippuna reilun 400 gramman saaliilla. Joukkuetuloskin oli sitä myötä naurettavan pieni.

Yllätys oli varsin suuri, kun päälle 10 kilon säkkejä alkoi ilmestymään paikalle useampia. Ja mikä vielä yllättävämpää, ne oli vedetty Kivilahdesta. Paikasta, josta niitä ei olisi pitänyt löytyä. Toivalan pojat olivat törkänneet parveen. Lisäksi Patokotalahden ympärystästä oli löytynyt kalaa, Kivilahden suulta ja Kalliokosken lahdesta jonkin verran. Ja kaikki hyvät saaliit oli vetaistu matalasta vedestä.

Jälkipuinti

Selvästikin tulos oli rankka pettymys LATille. Eli mikä meni pieleen. Yksi ongelma oli, että emme kertakaikkiaan uskoneet, että takaa löytyy noin hyviä paikkoja. Siellä ei ollut koskaan pilkitty, eikä varsinkaan saatu. Usko ei riittänyt siellä tarkempaan samoamiseen ja toisaalta poikien talvisempi reissu oli tosi surkea saaliiltaan. Toinen ratkaiseva tekijä oli, että emme treenanneet tarpeeksi matalasta. Parhaat parvet olivat nyt järjestään tosi matalassa ja syvempänä oli ainoastaan hajakaloja. Oikeastaan saimme koko ajan tietoa, että kalat ovat siellä ja kävimmekin matalassa, mutta sitä olisi pitänyt systemaattisemmin treenata. Mutta toisaalta uskoin, että itse kisassa matala häiriintyy pahemmin ja keskityin syvään. Silloin ei ollut tietoa takustan superpaikoista.

Tällä kertaa oikeastaan paikallistuntemuksesta oli harmia ainakin siinä mielessä, että siitä saadut ennakko-odotukset olivat liian vahvat. Ei osattu etsiä epätodennäköisestä paikoista. Toisaalta varsinkin viimeisenä päivänä porukkaa olimme enää Markon kanssa kahdestaan liikenteessä ja epätodennäköisten paikkojen koluamiseen ei enää ollut hirveästi resursseja pistettäväksi.

Kisan alkaessa homma oli jo menetetty ja oli vain toivo, että saisi yhden hyvän reiän. Homma oli pitkälti arpapeliä, sillä Mutasaaren penkaltakin muutama hemmo onnistui vetäisemään hyvän saaliin yhden reiän onnistumisella. Eli vaikka kysymys oli kotikisoista ja paikkojen olisi luullut olevan tiedossa, niin homma mätti juuri paikkojen löytymättömyyteen. Mutta tästäpä on varaa parantaa. Oulujärvellä on kisat muutaman vuoden kuluttua ja silloin taas LATilla on mahdollista yrittää kokonaisuutena parempaa panosta.

Kisaviikon samoilut gepsin polkuna